Siirry sisältöön

Hoitaja digiviidakossa

Kuinka moni olisi uskonut vuosia tai vuosikymmeniä sitten, että potilas voi verkkopalvelun välityksellä arvioida ja raportoida vointiaan hoitavalle taholle? Tai että videovälitteisesti voidaan hoitaa monia terveyspulmia? Vain todelliset propellipäät ajattelivat, että chattibotti voi toimittaa tiedonantajan virkaa tai robotti voi olla hoitajan ”työkaveri”.

Sosiaalinen media muokkaa vahvasti käsitystä modernista hoitotyöstä ja hoitotyöntekijöistä. Ruusut ja risut, hoitajaselfieineen ovat jo arkipäivää monissa somekanavissa. Se vaatii myös tarkkuutta kuvia ja tekstejä postaavilta hoitajilta.

Missä menee raja? Milloin edustan vain itseäni ja milloin edustan myös työnantajaa ja sen arvoja?

Niinpä. Voidaan helposti sanoa, että hoitaja löytää itsensä tänä päivänä digiviidakosta. Potilastietojärjestelmien ja laitteiden rinnalle on tullut kaikenlaista uutta ja ihmeellistäkin. Potilaan kohtaaminen, kasvokkaiset tapaamiset ja erilaiset toimenpiteet ovat kuitenkin edelleenkin hoitotyön vahva perusta.

No, mitä hyötyä digijutuista sitten oikein on? Avataanpa ensin hieman digitalisaatio-käsitettä. Digitalisaatio tässä yhteydessä tarkoittaa prosessien kehittämistä ja teknologian hyödyntämistä potilastyössä. Eli missään nimessä ei ole pelkästään kyse laitteista ja härpäkkeistä – irrallaan ihmisistä ja käytännöistä.

Usein kyse on henkilökohtaisesta ja organisaatiotason muutosmatkasta. Mitä perinteisiä kohtaamis- ja hoitomuotoja voitaisiin korvata tai avittaa teknologian avulla? Mitä valmiuksia se vaatii minulta hoitajana ja esimiehenä?

Kuinka hoitajasta muovautuu ja kasvaa ”digihoitaja”? Ainakin se vaatii mielen joustavuutta, koulutusta ja esimiesten vahvaa tukea.

Varmaa on se, että elämme jatkuvassa muutoksessa ja tulevaisuutta ei voi kukaan täysin ennustaa. Teknologia kehittyy yhä huimempaa vauhtia. Hoitotyö on onneksi vahvasti tässä kelkassa mukana.

KIRJOITTANUT:

Marko Muukka

Projektipäällikkö
TYKS Psykiatria
Palaa takaisin artikkelilistaukseen