Siirry sisältöön

Epäilet sepsistä, tiedätkö miten toimia?

Fiocan Sepsis-symposiumissa ei puhuta ainoastaan tehohoidon näkökulmasta vaan keskitytään paljon myös alkuhoitoon: miten voi potilasta katsomalla, tutkimalla ja havainnoimalla tunnistaa sepsiksen.

– Miten epäilys sepsiksestä herää ja miten silloin pitää toimia, siitä symposiumissa puhutaan, sanoo TAYSin tehohoidon ylilääkäri ja yksi symposiumin puhujista Sari Karlsson.

Sari Karlsson, ylilääkäri

Sari Karlsson on puhujana Fiocan Sepsis-symposiumissa 8.-9.5.

Sepsispotilas voi olla päivystyksessä, valvontaosastolla, teho-osastolla ja joskus jopa vuodeosastolla. Teho-osastoilla hoidetaan vuosittain arviolta 2000-3000 sepsispotilasta. Sepsis onkin tehohoidon kannalta yleinen sairaus ja tehohoitoon joutumisen syy. Sepsikseen liittyy suuri sairastavuus ja kuolleisuus, joten kaksipäiväinen sepsiksen ympärille rakennettu symposiumi on Karlssonin mielestä varsin hyvin perusteltu.

On ensiarvoisen tärkeää levittää tietoutta siitä, minkälaisia sepsiksen oireet voivat olla, Karlsson toteaa.

Karlsson kertoo, että sepsikseen on maailmanlaajuisesti kiinnitetty paljon huomiota 2000-luvun alusta asti. Kansainvälisen kampanjoinnin tavoitteena on ollut vähentää sepsiskuolleisuutta. Karlssonin mukaan sepsiksen hoitoa onkin pystytty tehostamaan. Mikrobilääkehoidon aloittamisen nopeus sepsiksen toteamisesta on parantunut. Globaali kampanja on tehnyt sepsistä hyvin näkyväksi. Karlssonin mukaan voidaan todeta, että sepsiskuolleisuus on maailmanlaajuisesti vähentynyt 40 prosentista 30 prosenttiin.

– On hyvä, että ammattilainen saa varmuutta sepsispotilaan kohtaamiseen. Samoin on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa oma osuutensa potilaan sepsiksen tunnistamisessa ja hoidossa.

Sepsiksen hoitoprotokollat ovat Karlssonin mukaan jonkin verran muuttuneet 2000-luvun alusta, kun on saatu uutta tietoa.

Karlsson sanoo, että sepsiksen tunnistamisessa voi hämätä joskus hyvinkin epämääräinen oireisto. Jos potilaalla on vaikeita perussairauksia, niin sepsiksen oireet voivat sekoittua perussairauden oireisiin ja päinvastoin. Aiemmin terveellä ihmisellä nopeasti huonontunut yleistila on selkeä syy epäillä sepsistä.

– Meillä ei ole täsmälääkkeitä, joilla voisimme vaikuttaa sepsiksen patofysiologiaan. Ainoa asia, millä voimme yrittää vaikuttaa, on aiempi ja tehokkaampi tunnistaminen ja siten hoidon aloitus. Maailmalta ei ole valitettavasti kuulunut erityisistä läpimurroista sepsiksen hoidossa, sanoo Karlsson.

Veriviljelyiden ja muiden mikrobiologisten näytteiden ottaminen ja mikrobilääkehoidon nopea aloittaminen sekä infektiofokuksen saneeraaminen silloin, kun se on mahdollista, ovat ensisijaisia toimia infektion aiheuttaman sepsiksen hoitotulosten parantamisessa.

– Mikrobilääkehoito on ainoa spesifi lääkehoito, sanoo Karlsson.

Sepsispotilas tarvitsee parantuakseen myös nestehoitoa, elinhäiriöiden tukihoitoja ja yleishoitoa tehovalvonnassa tai useimmiten teho-osastolla.

Sepsiksestä myös selvitään, korostaa Karlsson. Siitä voi hänen mukaansa toipua kokonaan.

– Lähes 70 prosenttia sepsispotilaista säilyy hengissä tehohoidon jälkeen. Yksittäinen elinhäiriö saattaa parantua, jos potilas muuten selviää.

Jos sepsikseen kuollaan, usein syynä on kehittynyt monielinhäiriö tai infektio, jota ei saada hallintaan. Esimerkkinä Karlsson mainitsee vaikeat mahasuolikanavan infektiot.

Kun tarkkailet, tutkit tai tapaat huonokuntoisen potilaan ensimmäistä kertaa, kysy aina itseltäsi: voisiko tämä olla sepsis, Karlsson painottaa.

Hän neuvoo myös terästäytymään sepsiksen suhteen heti, kun potilaan yleiskunto heikkenee.

– Hoidon viive voi olla kohtalokas, jos sepsistä ei ymmärretä epäillä heti ensimmäisessä hoitopaikassa, tiivistää Karlsson.

Fiocan Sepsis-symposium pidetään 8.-9.5.2019 Helsingissä.

Teksti Eva Agge Kuvat Sari Karlsson

Palaa takaisin artikkelilistaukseen